tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kiitti, mulle riitti

Se voi tapahtua kaikessa hiljaisuudessa tai suurella draamalla, yhteisymmärryksessä tai yksipuolisella ilmoituksella. Se voi tuntua pahalta, huojentavalta, raivostuttavalta, haikealta tai maailman parhaalta päätökseltä. Jokainen kerta on erilainen, eikä sitä haluaisi koskaan kokea uudelleen.

Se on ikuisuusaihe, josta tehdään elokuvia ja kirjoitetaan kirjoja. Lehdet kirjoittavat jatkuvasti miten sen voi hoitaa, miten siitä voi selvitä ja kenelle se tapahtuu.

Hiljattain Madde ja Jonas kokivat sen, samoin Leppilammet. Viime vuonna se vaikutti julkkiksista esimerkiksi Anna Abreun ja Vappu Pimiän elämään. Toissa vuonna noin 13 500 suomalaista päätyi siihen virallisesti.

Pulmu puhui joitakin merkintöjä sitten klassikkokirjoista ja siitä, miten kirjoista voi oppia kirjoittamista. Ranskalaisen Cécile Slankan 101 tapaa jättää rakas on mahtava esimerkki eri tyyleistä ja tavoista käyttää kieltä. Kirjassa on 89 erilaista erokirjettä. Olen nauranut, ärsyyntynyt ja inspiroitunut kirjan parissa - mutten sentään ole alkanut kirjoittaa omaa erokirjettä!

Tässä on fiilistelyksi yksi teksteistä:
#118 SAYONARA

Lauri rakas,

pöydällä on Samurain jäähyväiset, valikoima pieniä japanilaisia jiseiku-runoja, joissa jätetään hyvästit elämälle (kirjaimellisesti ’maailmanjättämisrunoja’). Toivottavasti ne ilmaisevat sinulle kaiken mitä en itse osannut ilmaista, myös sen uskomattoman seesteisyyden, jota nyt kaikkien myrskyjen ja taistelukenttien jälkeen tunnen jättäessäni sinut.

Helinä

PS. Meidän ryhmä lähti tanssikisoista kultamitalit kaulassa!

PPS. Sain Valkoisen tiikerin luettua vihdoin viime viikolla, jee! Innostuin kirjastossa, ja lainasin heti pari kirjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti