Löysin jonkin aikaa sitten metrosta Ilta-Sanomat. Se oli ripustettu penkkien väliselle kaiteelle kuten päivän ilmaislehdet yleensä. Otin lehden mukanani kotiin. Syy: se oli 18 vuota vanha, kellastunut vuoden 1992 malli. Se tuntui journalistiopiskelijan käsissä antiikkiesineeltä.
Tutkiessani kotona lehteä tajusin, että asiat ovat vuosien saatossa muuttuneet paljon. mutta eräs asia on ja pysyy: tv-sarja Kauniit ja rohkeat. Vuoden 92 Iltasanomien takakanteen on nykypäivän tapaan merkitty tv-ohjelmat (vaikkakin kanavia oli siihen aikaan ainoastaan kolme ja maikkarin lähetykset alkoivat vasta myöhään iltapäivällä). Päivän Kauniit ja rohkeat –jakso alkoi klo. 17.38 nimellä ”Lakkaa analysoimasta, rakkaani.”
Vuosi 1992 oli SE vuosi. Vuosi, jolloin Kauniit ja rohkeat rantautui Suomeen ja nousi lähes heti Suomen seuratuimpien saippuasarjojen joukkoon. Erityisesti opiskelijat ja eläkeläiset tapittivat päivittäin kyseistä sarjaa usein kuitenkin vaieten siitä. Luulen, että vielä tänäkin päivänä suurin osa ihmisistä nolostuu, jos joku saa tietää heidän taipumuksestaan.
Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään: niihin jotka rakastavat Kauniita ja rohkeita ja niihin jotka inhoavat sitä. Äitini kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Hän kielsi minua seuraamasta ohjelmaa kuusi ensimmäistä katseluvuottani (minkä ehkä nyt jälkeen päin voin joten kuten ymmärtää). Niinpä kävin salaa kaverillani katsomassa ohjelmaa ja jäin jo silloin koukkuun.
Olen siis katsellut Kauniita ja rohkeita nyt sännöllisen epäsäännöllisesti 16 vuotta. Miksi? Koska haluan. Se on yksinkertaisin vastaus: koska haluan ja koska olen koukussa. ”Koukutus” on hyvä sana kuvaamaan Kauniiden ja rohkeiden vaikutusta ihmisiin. Kun maanantain jakso loppuu: ”Stephanie, minun täytyy kertoa jotain. En ole oikeasti sinun vaan äitisi poika.”, on tiistaina pakko avata telkkari jälleen 17.05.
Jos tv:n katselu on ihmisille pakoa todellisuudesta, on Kauniit ja rohkeat extra irtirepivä pakomatka. Eihän siinä kertakaikkiaan ehdi kieriskellä omissa ongelmissa, kun toiset hankkivat sukulaistensa kanssa lapsia ja heräävät kuolleista.
Kauniit ja rohkeat on kaikesta naurettavuudestaan huolimatta aliarvostettu sarja. Osaan puhua englantia, koska olen katsellut sitä. Päivästä toiseen samat hitaasti lausutut virkkeet jäävät helposti päähän. Sen lisäksi opin, mitä tarkoittaa kielisuudelma. Se oli tietysti hyvin tärkeä tieto ekaluokkalaiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti