Mainitsin viimeksi käyneeni kirjastossa hakureissulla. Yksi lainaamistani kirjoista osui silmiini kirjailijan, Martin Pagen, tutun nimen takia. Myöhemmin kotona vilkaisin kirjan, Sudenkorennon lennon, alkuteoksen nimeä ja yllätyin. Hämäävästä nimestään huolimatta Page onkin ranskalainen, oh là là!
Ranskalaisuus yksinkertaisesti vetoaa minuun. Mainitsin jo aiemmin, että Anna Gavalda on yksi lempikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan on sitä Jotain! En ole lukenut ranskalaisia kirjoja niiden alkukielellä, mutta uskon Ranska-innostukseni kasvaneen käsi kädessä kielen opiskelun kanssa - jonka muuten aloitin jo 9-vuotiaana.
Olen nähnyt vain muutaman ranskalaisen elokuvan, mutta olen pitänyt niistä kaikista. Amélie, ah! Valokuvapalapelit, reissaava puutarhatonttu, hauska tarinankerronta... Tarvitseeko edes sanoa enempää?
Toinen mahtava on Rakkaudella, Pariisi. Osaan jo pian vuorosanoja ulkoa! Tarinat ovat kekseliäitä, yllättäviä, surullisia ja saavat nauramaan. Lempiepisodejani ovat Coenin veljesten ohjaama Tuileries ja Natalia Portmanin tähdittämä Faubourg Saint-Denis. Viimeksi mainitussa on jotain améliemaista, mutta vain surullisemmalla otteella.
Tyttö sillalla on puolestaan tehnyt minuun vaikutuksen tarinallaan veitsenheittäjästä ja hänen avustajakseen ryhtyvästä Adèlesta (roolissa Vanessa Paradis). Kokonaisuuden kruunaa mustavalkoisuus, joka on mielenkiintoinen ratkaisu vuonna 1999 tehdylle elokuvalle.
Tosiaan, ei pidä unohtaa hellyttävää tarinaa, johon voi palata häpeilemättä näin aikuisenakin. Kiitoksia Antoine de Saint-Exupérylle Pikku Prinssin kirjoittamisesta!
"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." (Saint-Exupéry, Pikku Prinssi)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti