Vetovoimaiset verenimijät

Aloin huvikseni miettiä kaikkia näkemiäni vampyyritarinoita. Vampyyreissa on jotain kiehtovaa, ja on mielenkiintoista miten monia erilaisia versioita niistä on olemassa.

Tässä pieni osa:

1. Elokuva Veren vangit, jota tähdittää Tom Cruise (paha vampyyri) ja Brad Pitt (hyvä vampyyri), kertoo kahden vampyyrin tarinan melko perinteisesti.

2. Buffy vampyyrintappaja. Sarja, jossa nuori nainen, jonka kaveripiiriin kuuluu muun muassa noita ja ihmissusi, tappaa vampyyreita ja rakastuu kahteen sellaiseen.

3. Japanilainen animesarja Vampire Knight kertoo koulusta, jonka eri puolilla opiskelee tavallisia ihmisiä ja vampyyreita. Mukana on ihmissuhdesotkuja ja paljon toimintaa.

4. Blade. Wesley Snipes näyttelee kolmessa raa'assa leffassa maineikasta vampyyrintappajaa, joka on itsekin vampyyri.

5. Twilight-saaga, teinien suosikki. Stephenie Meyerin kirjoittamasta neljästä kirjasta kaksi on filmatisoitu. Mielestäni elokuvat ovat olleet hitusen parempia kuin kirjat. Namusella Robert Pattinsonilla saattaa olla osuutta asiaan. Erikoisuus: Meyerin vampyyrit eivät käristy auringonvalossa, vaan heidän ihonsa alkaa kimallella.

6. Dracula. Bram Stokerin tehtailemasta kirjasta on tehty lukuisia elokuvia, joiden taso vaihtelee rajusti. Olen nähnyt kaksi eri versiota tarinasta - Gary Oldmanin tulkinta kreivi Draculasta pesee vuonna 2006 valmistuneen Dracula-leffan aivan totaalisesti. Joillain näyttelijöillä vain on karismaa.

7. Van Helsing-elokuva. Kuuluisaa vampyyrinmetsästäjää näyttelee komea Hugh Jackman. Leffa on raaka ja toiminnantäyteinen.

8. True Blood-sarja, joka perustuu Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-kirjoihin (olen odottanut kirjasarjan englanninkielistä ensimmäistä osaa jo useamman kuukauden kirjaston varausjonossa). Ylen esittämässä sarjassa on keksitty keinoveri, jota ”hyvät” vampyyrit juovat suoraan pullosta. Päähenkilönä on Anna Paquinin näyttelemä Sookie, joka osaa lukea ajatuksia. Hän rakastuu Stephen Moyerin esittämään vampyyriin. Erikoisuus: Paquin ja Moyer ovat pari oikeassakin elämässä.

9. Moonlight. Sarja alkaa pian Subilta, ja mainokset ovat vaikuttaneet erittäin lupaavilta. Päähenkilönä on etsivä, joka on vampyyri.

Ihanuuksien Ranska

Mainitsin viimeksi käyneeni kirjastossa hakureissulla. Yksi lainaamistani kirjoista osui silmiini kirjailijan, Martin Pagen, tutun nimen takia. Myöhemmin kotona vilkaisin kirjan, Sudenkorennon lennon, alkuteoksen nimeä ja yllätyin. Hämäävästä nimestään huolimatta Page onkin ranskalainen, oh là là!

Ranskalaisuus yksinkertaisesti vetoaa minuun. Mainitsin jo aiemmin, että Anna Gavalda on yksi lempikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan on sitä Jotain! En ole lukenut ranskalaisia kirjoja niiden alkukielellä, mutta uskon Ranska-innostukseni kasvaneen käsi kädessä kielen opiskelun kanssa - jonka muuten aloitin jo 9-vuotiaana.

Olen nähnyt vain muutaman ranskalaisen elokuvan, mutta olen pitänyt niistä kaikista. Amélie, ah! Valokuvapalapelit, reissaava puutarhatonttu, hauska tarinankerronta... Tarvitseeko edes sanoa enempää?

Toinen mahtava on Rakkaudella, Pariisi. Osaan jo pian vuorosanoja ulkoa! Tarinat ovat kekseliäitä, yllättäviä, surullisia ja saavat nauramaan. Lempiepisodejani ovat Coenin veljesten ohjaama Tuileries ja Natalia Portmanin tähdittämä Faubourg Saint-Denis. Viimeksi mainitussa on jotain améliemaista, mutta vain surullisemmalla otteella.

Tyttö sillalla on puolestaan tehnyt minuun vaikutuksen tarinallaan veitsenheittäjästä ja hänen avustajakseen ryhtyvästä Adèlesta (roolissa Vanessa Paradis). Kokonaisuuden kruunaa mustavalkoisuus, joka on mielenkiintoinen ratkaisu vuonna 1999 tehdylle elokuvalle.

Tosiaan, ei pidä unohtaa hellyttävää tarinaa, johon voi palata häpeilemättä näin aikuisenakin. Kiitoksia Antoine de Saint-Exupérylle Pikku Prinssin kirjoittamisesta!

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." (Saint-Exupéry, Pikku Prinssi)

Can-cania ja battleja

Nyt on pakko hehkuttaa tulevaa viikonloppua. 900 tanssijaa kokoontuu Helsinkiin kilpailemaan street-tanssilajien Suomen mestaruuksista. Olen itsekin kisaamassa kolmen vuoden tauon jälkeen. Jännää!

Kisoihin valmistautumisen lomassa olen pohtinut, miten tanssielokuvat näkyvät kisa- ja näytöslavoilla. Ei varmaan ole tanssikoulua, jossa ei olisi joskus nähty Famen (sen alkuperäisen) tai Flashdancen innoittamaa koreografiaa jumppapukuineen ja säärystimineen. Myös esimerkiksi Chicagon Cell Block Tango on inspiroinut monia, ja Moulin’ Rouge kokonaisuudessaan oli suorastaan hitti vuoden 2002 showtanssin SM-kilpailuissa. Can-cania ja tangoa riitti!

Parhaimmillaan tanssielokuvat saavat aikaan kovan hingun alkaa treenata. Tällaisen reaktion on aiheuttanut aikanaan esimerkiksi You Got Served. Loistavaa tanssimista, menevää musiikkia, älytön battletunnelma... Aivan kuin olisi itsekin mukana elokuvan tanssitapahtumassa!

Toukokuussa tulee ensi-iltaan ensimmäinen 3D-tanssielokuva Streetdance 3D. Samalla tosi-tv-ohjelmat alkavat kietoutua elokuvabisnekseen, sillä elokuvassa ovat mukana muun muassa Britain’s Got Talent – voittajat tanssija George Sampson (2008) ja tanssiryhmä Diversity (2009).

Syksyllä saadaan sitten lisää nannaa, kun Step Up – tanssielokuvat saavat jatkoa. Step Up 3D:ssä näkyy ainakin So You Think You Can Dancen neloskaudella ihastuttanut Twitch - jonka muuten olisi pitänyt voittaa!