Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päivien viemää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Päivien viemää. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Saisiko olla pala iltapäiväsaippuaa?

Iltapäivieni ilona minua viihdyttää ainakin kerran tai kaksi viikossa amerikkalainen saippuasarja Päivien viemää (Days of our Lives). Vaikka sarja tuleekin viisi kertaa viikossa, siinä pysyy hyvin mukana yhdellä tai kahdella viikkokatselukerralla.

DOOL on erinomaista aivot narikkaan-viihdettä. Sen katsomisessa on kuitenkin myös haastetta: ohjelma on pyörinyt Yhdysvalloissa vuodesta 1965 lähtien, joten juonikiemuroissa ja perhesuhteissa on aina välillä aihetta pähkäilyyn. Suomessa tätä herkkua on nautittu vuodesta 2003. Silloin alettiin esittää Valloissa kaksi vuotta aikaisemmin näytettyjä jaksoja, eli meiltä on pimennossa yli kolmen vuosikymmenen tapahtumat. Onneksi DOOL sisältää paljon flashbackeja.

Olen silmäillyt muitakin jenkkisaippuoita vuosien varrella, mutta DOOL on niistä kirkkaasti paras. Toinen mainitsemisen arvoinen saippua on Subin muutama vuosi sitten esittämä venezuelalainen Ihmeiden aika (Juana la Virgen).

Mutta mikä DOOLista tekee hyvän saippuan?

1. Perhekeskeisyys. Bradyt ja DiMerat ovat toistensa vihollisia. Molempien perheiden jäsenet puolustavat omiaan jopa veren vuodattamiseen asti, eli sarjassa nähdään harva se päivä herkullisia yhteenottoja ja kostojuonia.

2. Valekuolemat. Henkilö joutuu onnettomuuteen tai häntä ammutaan. Ensin katsojaa vaivaa epätietoisuus henkilön kohtalosta. Pitkän kuolinkamppailun tai äkkikuoleman jälkeen katsojalle jää tyhjä olo, kun yksi hahmo on jälleen poissa. Kuluu viikkoja tai kuukausia, ja henkilö palaa! Hän on entistä ehompi ja läheiset vuodattavat kyyneleitä. Katsojankin silmäkulma vetistyy.

3. Tunteiden palo. Sarja on pullollaan häitä, hautajaisia, onnettomuuksia ja ampumavälikohtauksia. Näyttelijät vetävät roolinsa antaumuksella tunteita säästelemättä. Viipyilevät lähikuvat kasvoista takaavat katsojalle aitiopaikan hahmon sielun syövereihin.

Suosittelen lämpimästi DOOLia kaikille, jotka eivät ota television katsomista liian vakavasti. Jos ohjelman juonikuviot tuntuvat liian hankalilta, kannattaa käydä tutustumassa sarjan lukuisiin fanisivuihin ja Salemin asukkaiden sukupuihin.