Kannessa keikistelee Sinkkuelämää-sarjan päähenkilö Carrie Bradshaw (Sarah Jessica Parker) alapuolellaan teksti, jossa kerrotaan suositun sarjan perustuvaan juuri tähän kirjaan. Sinkkuelämää-sarja on mielestäni superhyvä - siinä on eläväistä dialogia, upeita vaatteita, mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja joskus riipaisevaakin ihmissuhdemylläkkää, joten odotin kirjalta paljon.
Valitettavasti jouduin pettymään jo parin ensimmäisen sivun jälkeen.
Valitettavasti jouduin pettymään jo parin ensimmäisen sivun jälkeen.
Irtokannessa lukee, että kirja pohjautuu kirjoittajan kolumneihin ja omiin kokemuksiin elämästä Manhattanilla. Lukiessani en tuntenut minkäänlaista yhteyttä tekstiin, sillä se vaikutti sana sanan jälkeen siltä, että olisin lukenut jonkun yksityistä päiväkirjaa. Teksti ei keskittynyt muutamaan henkilöön, kuten tv-sarja, vaan joka luvussa vilisi ainakin viisi eri henkilöä, joista vähintään kaksi oli uusia tuttavuuksia. Lisäksi ”tarina” hyppi aiheesta toiseen ilman minkäänlaista punaista lankaa. Okei, olen vasta kohta kirjan puolivälissä, mutta en usko rakenteen yhtäkkiä muuttuvan – varsinkaan parempaan suuntaan. Aion kuitenkin kahlata teoksen loppuun, sillä en tykkää jättää kirjoja kesken.
Voisin kuvitella, että yksittäisinä kolumneina kirjan luvut ja eri osat toimisivat paljon paremmin. Tässä muodossa kirjan luvut vaikuttavat liian irrallisilta.
Seuraavaksi aion tarttua kirjaan, joka ei ainakaan tuota pettymystä, sillä olen lukenut sen aikaisemminkin. Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut, on varma lukunautinto.
Voisin kuvitella, että yksittäisinä kolumneina kirjan luvut ja eri osat toimisivat paljon paremmin. Tässä muodossa kirjan luvut vaikuttavat liian irrallisilta.
Seuraavaksi aion tarttua kirjaan, joka ei ainakaan tuota pettymystä, sillä olen lukenut sen aikaisemminkin. Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut, on varma lukunautinto.
