Tuomarit ovat kykyohjelmien ydin

American Idol on ykkösvalintani television kykyjenetsintäohjelmista. Ohjelma on toteutettu niin, että jokainen jakso on pullollaan lahjakkuuksia, tuomarien teräviä kommentteja ja jännittäviä hetkiä. Suomen X Factorista puuttuu nämä elementit. Mielestäni koko ohjelmassa on parasta sen juontaja Heikki Paasonen. Häneltä löytyy enemmän lavakarismaa kuin kisaan osallistujilta.

Kun taas AI:ssa niin kilpailjat, juontaja kuin tuomaritkin ovat kuorrutettuja lavakarismalla. Neljästä tuomarista se terävin – ja myös ilkein – latoo parhaat kommentit ja synnyttää eniten reaktioita yleisössä. Simon Cowell on AI:n sydän: vaikka muut tuomarit ja juontaja enemmän tai vähemmän leikkimielisesti parjaavat häntä, kilpailijat ja suuri yleisö kuitenkin kuuntelevat miestä. Usein juuri Cowellin vainuama kyky pääsee kisassa pitkälle, tai vaihtoehtoisesti putoaa leikistä heti kovan paikan tullen.

Toinen suosikkini kykyjenetsintäkilpailuista on Talent. Ja tässäkin tapauksessa America's Got Talent, eikä Talent Suomi. Suomalainen version yltää melkein jenkkiläisen tasolle. Siis melkein, sillä jenkkien Talentissa on mukana tuomari, jollaista ei olla nähty, eikä tulla näkemään Suomessa. David Hasselhoff arvostelee potentiaalisia talentteja rennolla otteella ja huumorilla. Välillä hän hyppää tuomaripöydän takaa lavalle esittämään hittibiisinsä Jump In My Car – tietysti vähäpukeisten tanssityttöjen ja Ritari Ässä-ajoilta tutun KITT-auton kera.

The Hoff saattaa painiskella alkoholiongelmien kanssa, mutta hän on kuitenkin show-mies henkeen ja vereen. Siksi en häpeilekään tunnustaa, että pienenä tyttönä kuuntelin innolla Hasselhoffin kasettia ja nyt isona tyttönä omistan Hasselhoffin naamavärkillä koristellun t-paidan. Jota käytän.