Rakkautta Vain

Onko olemassa yhtäkään kaunokirjallisuuteen kuuluvaa kirjaa, jossa ei vähintäänkin sivuuttaisi rakkautta? Väitän, että ei.

Kaksi viimeistä lukemaani kirjaa ovat Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän ja Toni Morrisonin Rakkaus. Ei varmaan tarvitse sanoa enempää?

Rakkaus; romanttinen rakkaus, pakkomielteinen rakkaus, ystävän rakkaus, perherakkaus... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja juuri tuo lista saa kirjahyllymme notkumaan. Jopa verisimpiin dekkareihin ja sotakuvauksiin sisältyy pieni annos mansikkapehmistä.

Suurin osa omasta rakkauskäsityksestäni pohjautuu nimenomaan kirjallisuuteen. Kun aloin varhaisnuoruudessani lukea "kunnon kirjoja", ei minulla ollut mitään käsitystä rakkaudesta (puhun tässä yhteydessä romanttisesta rakkaudesta). Kirjoja imiessäni sain jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisia ovat palavat tunteet. Nyt myöhemmällä iällä kirjojen tunnepauhu antaa jollain tavoin toivoa elämään.

Rakkaus on siis kestoaihe, joka on värittänyt kirjallisuutta ja muuta taidetta jo vuosisatoja ellei tuhansia. Ehkä kyse on kuitenkin vain siitä, että rakkaus inspiroi taiteilijoita enemmän kuin mikään, ja siksi siitä kirjoitetaan?