Sallittua stalkkausta?

Elämänkertakirjat ovat tosi suosittuja: niitä joutuu juuri ilmestyttyään jonottamaan kirjaston varausjonossa kuukausia (esim. Audrey Hepburnin ja Coco Chanelin elämästä vuonna 2009 julkaistut uusimmat kirjat). Kun kirjan sitten viimeinkin saa käteensä niin AH. Se menee muutamassa päivässä.

Nykyisellä Facebook-aikakaudella stalkkaus on huipussaan: halutaan tietää, mitä kukakin tekee, miksi ja kenen kanssa. Enää ei olekaan kunnioitettavaa keskittyä omaan itseensä vaan tietää, mitä ympärillä tapahtuu. Elämänkertakirjat avaavat oven tähän samaan mahdollisuuteen: kansien välissä on ikään kuin arkisto jostakin toisesta ihmisestä, ja saamme vapaasti käyttää tuon arkiston sisältöä. Näin stalkkauksen voi tehdä hyväksytysti, jopa suotavasti, sillä lukeminenhan on yleissivistävää.

Muiden elämä kiinnostaa. Elämänkertakirjat voisi mielestäni laittaa samaan sarjaan tosi-tv:n kanssa: molemmissa annetaan yleisölle makupaloja jostain muusta kuin ainaisesta omasta tylsästä elämästä. Me nautimme siitä, kun saamme tuntea hetken ajan ihailua/kateutta/myötähäpeää yms. jotain toista ihmistä kohtaan unohtaen oman pienen maailmamme. Tämä on varmaan sitä "todellisuuden pakoa", mikä tulee esille useissa median käyttösyytutkimuksissa.

Totuus kiehtoo ihmistä. On kutkuttavampaa lukemalla ja katsomalla saada tietoja asioista, jotka ovat tapahtuneet/tapahtuvat oikeasti, kuin esimerkiksi katsoa fiktiivinen elokuva jostakin tuntemattomasta miehestä. Aika pelottavaa kuitenkin, että välillä uppoutuu niin syvälle pohtimaan ja kritisoimaan muiden ihmisten elämää, ettei muista kyseisten tietojen turhuutta itselleen ja että unohtaa oman olemisensa.

P.S Tiesittekö , että Audrey Hepburnille iski kauhea herkkuhimo laivamatkalla Euroopasta Yhdysvaltoihin ja hän paisui seitsemän kiloa matkan aikana?

Can-cania ja battleja

Nyt on pakko hehkuttaa tulevaa viikonloppua. 900 tanssijaa kokoontuu Helsinkiin kilpailemaan street-tanssilajien Suomen mestaruuksista. Olen itsekin kisaamassa kolmen vuoden tauon jälkeen. Jännää!

Kisoihin valmistautumisen lomassa olen pohtinut, miten tanssielokuvat näkyvät kisa- ja näytöslavoilla. Ei varmaan ole tanssikoulua, jossa ei olisi joskus nähty Famen (sen alkuperäisen) tai Flashdancen innoittamaa koreografiaa jumppapukuineen ja säärystimineen. Myös esimerkiksi Chicagon Cell Block Tango on inspiroinut monia, ja Moulin’ Rouge kokonaisuudessaan oli suorastaan hitti vuoden 2002 showtanssin SM-kilpailuissa. Can-cania ja tangoa riitti!

Parhaimmillaan tanssielokuvat saavat aikaan kovan hingun alkaa treenata. Tällaisen reaktion on aiheuttanut aikanaan esimerkiksi You Got Served. Loistavaa tanssimista, menevää musiikkia, älytön battletunnelma... Aivan kuin olisi itsekin mukana elokuvan tanssitapahtumassa!

Toukokuussa tulee ensi-iltaan ensimmäinen 3D-tanssielokuva Streetdance 3D. Samalla tosi-tv-ohjelmat alkavat kietoutua elokuvabisnekseen, sillä elokuvassa ovat mukana muun muassa Britain’s Got Talent – voittajat tanssija George Sampson (2008) ja tanssiryhmä Diversity (2009).

Syksyllä saadaan sitten lisää nannaa, kun Step Up – tanssielokuvat saavat jatkoa. Step Up 3D:ssä näkyy ainakin So You Think You Can Dancen neloskaudella ihastuttanut Twitch - jonka muuten olisi pitänyt voittaa!

Herkkua tanssijoille

Ah, tätä on odotettu. So You Think You Can Dance tulee Suomeen! SYTYCD on tanssin Idols. Everyone fights (dances) for themselves.

Tv-ruudun ääreen pääsee liimautumaan vasta syksyllä, mutta jo nyt voi ihastua (tai vihastua) ohjelman tulevista koreografeista. Mukaan on saatu esimerkiksi balettitanssija Minna Tervamäki, nykytanssija Reija Wäre ja katutanssipuolta edustava Ambra Succi. I'm impressed!

Joku voisi sanoa, että onhan meillä jo Tanssii Tähtien Kanssa. Joo niin on, mutta ketä oikeasti kiinnostaa katsoa, kun keski-ikäiset ”julkkikset” yrittävät sambata?

Maikkarilla on ilmeisesti asennoiduttu niin, että SYTYCD hastaa syksyllä TTK:n viidennen tuotantokauden. Eräässä uutisessa muistetaan mainita, että SYTYCD-formaatti ”on kansainvälisesti saavuttanut jonkinasteista menestystä, mutta ei kokoluokaltaan ole verrattavissa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaformaatin suosioon.” Onneksi olkoon, pönkititte hienosti omaa ohjelmaanne!

Mahdettiinko Maikkarilta unohtaa, että ohjelmilla on hieman eri kohderyhmät? Kanki-Kaikkonen vs. nuori, lahjakas street- tai balettitanssija. Kumpaa katsoisit?

Ohjelman kuvittelisi yhdistävän tanssin harrastajia. Suomessa piirit ovat kuitenkin pienet eli kateutta ja p:n jauhantaa riittää. Ensimmäiset merkit tästä on jo saatu Nelosen sivuilla, jossa porukka kritisoi tuomarivalintoja. Sitä ollaan niin huolissaan, että koreografit ja tuomarit tulevat suosimaan heille tuttuja tanssijoita.

Hei te valittajat, käyttäisitte energianne mieluummin vaikka treenaamiseen!