Kirja vs. elokuva

Jaan ihmiset törkeästi yleistäen kahteen ryhmään, niihin jotka lukevat kirjan ja niihin, jotka katsovat kirjasta tehdyn elokuvan.

(Tietysti näillä kahdella ryhmällä on myös alalajeja: on ihmisiä, jotka kirjan luettuaan haluavat nähdä myös elokuva, ja on niitä jotka elokuvan innostamina haluavat syventyä aiheeseen enemmän ja lukevat kirjan.)

Itse kuulun lukijaryhmään. En muista koskaan nähneeni kirjasta tehtyä elokuvaa, joka olisi parempi kuin sen pohjana toiminut kirja.

Kahdeksan syytä, miksi kirja voittaa siitä tehdyn elokuvan:

-Kirja jättää tilaa mielikuvitukselle: hahmot, paikat yms. voi kuvitella juuri sen näköisiksi kuin haluaa. Vaikka kirjassa kuvaus olisi hyvin tarkkaa, jää lukijalle silti tilaa omalle päättelylle kun visuaalinen malli puuttuu.

-Kirja on tarina sellaisenaan. Sisältöä ei ole tarvinnut typistää kahteen tuntiin. Kirjoista tehtyjen elokuvien hienous kaatuu yleensä juuri siihen, että jotain olennaista on pakko jättää pois.

-Ajankuvat vaikuttavat kirjoissa aina aidommilta. Jos 1900-luvun alussa kirjoitetusta (ja sitä aikaa kuvaavasta) kirjasta tehdään elokuva 2000-luvulla, voivat lavasteet joissain tapauksissa olla onnistuneita, mutta useimmiten ne ovat naurettavan stereotyyppisiä tai sitten puutteellisia.

-Usein huomaa, etteivät elokuvien käsikirjoittajat tai ohjaajat tunne alkuperäisteosta tarpeeksi hyvin: sanoma jää epäselväksi.

-Kirjan lukemisen jälkeen jää hyvä fiilis: "Jes olen tehnyt jotain hyödyllistä, lukenut kirjan." Elokuvan katsomisen jälkeen ajattelen, että tuhlasin taas yhden illan sohvalla makaamiseen.

-Kirja takaa pidemmän nautinnon. Jos ei ole supernopea lukija, voi kirjan parissa viettää monta iltaa.

-Kirjoissa kaikki on mahdollista, elokuvissa visuaalisen toteutuksen rajat tulevat vastaan.

-Kirjan lukeminen on edullista (kirjaston varausmaksu 50 senttiä/kirja), siihen ei tarvita lupamaksua tai kymmenen euron leffalippua.

-Elokuvaan pohjautuvaa kirjaa ei tarvitse odottaa, se on varmasti jo olemassa kun elokuvan valmistuessa.


PS. www.helmet.fi

Kolmiulotteinen rahasampo

Elokuva-alalla alkaa ilmeisesti tehdä tiukkaa, kun leffateatterikokemuksen voi nauttia omalta kotisohvalta. Eihän se ole mikään ihme kotiteatterijärjestelmien ja blu-ray-levyjen aikakaudella.

Niinpä 3D-elokuvat keksittiin uudelleen. Hiljattain näkemäni Avatar ja Liisa Ihmemaassa ovat molemmat elokuvia, jotka ovat näyttäviä paitsi efektien, myös kolmiulotteisuuden ansiosta. Uusi tekniikka tuo aitouden tuntua erityisesti maisemiin ja rakennuksiin.

Valitettavasti hyvien puolien lista jää kuitenkin lyhyeksi.

Myönnettäköön, onhan niitä 3D-elokuvia pitänyt käydä katsomassa, jottei jää mistään paitsi. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että kolmiulotteisuutta hehkutetaan liikaa.

Ai miksi? Koska:

• Kolmiulotteisuutta ei koko ajan huomaa kunnolla, varsinkaan animaatioissa.
  
  
• Liput 3D-näytöksiin ovat Finnkinolla 2 euroa ”norminäytöksiä” kalliimpia. Esimerkiksi viikonloppuisin lippu maksaa törkeät 13,5 euroa! Tekee aikamoisen loven opiskelijan kukkarolle.
  
  
• Leffateattereissa käytettävät 3D-lasit painavat nenää! Ja kaiken lisäksi lasit valuvat. Monet ovat myös valittaneet lasien huonosta käytettävyydestä silmälasien kanssa. On varmaan kiva luopua silmälaseista ja katsoa leffaa likinäköisenä.
  
  
• Huonolla onnella saa kaiken lisäksi rikkinäiset lasit. Siinä sitten pujotellaan pimeässä salissa kanssakatsojien ohi, ja toivotaan, että saliin jätetyistä varalaseista löytyy toimivat lasit.

Katsojana on hitusen vaikeata ymmärtää 3D-elokuvien erinomaisuutta, muuten kuin elokuva-alan rahasampona. James Cameron kiittää ja kumartaa. Aikoohan hän julkaista Titanicin, kaikkien aikojen toiseksi eniten tuottaneen elokuvan, uudelleen 3D-versiona.